Selkäongelmat

Selkäongelmat

Olin kai kolmasluokkalainen kun kävin ensimmäisen kerran terveydenhoitajalla sanomassa,
että minusta tuntuu, että olen jotenkin vinossa.
”Pieni skolioosimutka yläselässä – se ei vaikuta mihinkään!” oli terveydenhoitajan vastaus.
Minä uskoin.

Oikea polveni alkoi oireilla. Inhosin kävelyä sen takia.
Tuntui, etten pysty kävelemään suoraan vaan olen jotenkin joka suuntaan vinksallaan.
Pyöräily koski polveen. En muista tehtiinkö selälleni silloin lapsuudessa mitään.
Ei ainakaan mitään merkittävää. Jonkun fysioterapiasarjan taisin saada.
Nuorena aikuisena tilanne olikin sitten jo sellainen, että jouduin polven tähystysleikkaukseen kipujeni takia.
Ei sieltä  mitään löytynyt tietenkään, koska vika ei ollut polvessa vaan selässä.
Skolioosimutka vaivasi ja esim. salitreeni oli hankalaa kun liikkeet tuntuivat toispuoleisilta.

Raskausaikana olin kuin ankka. Peppu törrötti pitkälle taakse ja sivuprofiilini ällötti minua.
Tiesin että joku on pielessä, mutten tiennyt mikä.
Selvisin molemmista raskauksistani kuitenkin jotenkin – SI-tukivyön avulla.
Selkäni alkoi oireilla uusin tavoin.
Sain tosituvia noidannuolia alaselkääni tai niskaani ja olin milloin mihinkin suuntaan jumissa päiväkausia.

Lasten kasvettua hieman aloitin juoksuharrastuksen tähtäimenäni Tukholman Maraton.
Noudatin tarkasti treeniohjelmaa ja kävin aluksi jopa fysioterapiassa tarkistuttamassa jalkani,
koska toinen tuntui niin paljon pidemmältä.
Vetomitalla tutkien fysioterapeutti totesi tilanteen ja määräsi pohjallisen toiseen kenkään.

Juoksin viisi x viikossa. Sunnuntailenkkini oli 15-18 km.
Olin kuin hernekeppi, täysin rasvaton ja muodoton ja minuun sattui.
Penikat vaivasivat niin pahasti, että tuntui etten pysty ottamaan askeltakaan. Otin kuitenkin.
Yritin kai juosta pakoon silloista elämääni..
Jatkoin siihen asti kun maratoniin oli n. kk aikaa ja tulin sunnuntailenkiltä.
Istuin riisumaan lenkkareita, enkä enää päässyt ylös.
Sen jälkeen en ottanut juoksuaskeltakaan moneen vuoteen.
Röntgen sen enempää kuin magneettikuva eivät  paljastaneet  mitään,
mutta kaksi lasta synnyttäneenä tiedän mitä on häpyliitoskipu raskauden loppupuolella.
Tämä olis sitä, mutta monin verroin pahempaa. Häpyliitokseni oli todennäköisesti murtunut.
Epäilyni vahvisti myöhemmin lääkäri.
Myöhemmin selvisi myös, että pohjallinen oli määrätty väärän jalan alle ja epätasapaino vain paheni.

Alkoi etsintä. Mikä tämän aiheuttaa? ”Minä olen epätasapainossa!”
oli vaistoni huutanut jo lapsesta asti. Aloin tutkia asiaa ja selvisi,
että kaiken takana on vinksallaan oleva lantio.
Lyhyesti – löysin ihmisen joka sai minut ensimmäistä kertaa elämässäni suoraksi,
mutta tilani oli jo niin krooninen, että ne kerrat jotka hänelle pääsin, eivät riittäneet.
Vasen lonkkani alkoi oireilla kovana iskiaskipuna entistä enemmän ja tasaisin väliajoin olin työkyvytön.

Tilanne ei parantunut ja elämäni on pyörinyt selkäni ympärillä niin kauan kuin muistan.
Asian ymmärtäviä ihmisiä on vaikea löytää. Etsin edelleen. 2013 marraskuussa jämähdin.
Selkäni lakkasi taipumasta eteenpäin.
Siitä asti olin taas enemmän ja vähemmän kipeä, kävin akupunktiossa, fysioterapiassa
ja hierojalla minkään auttamatta yhtään. Päinvastoin.
Lääkäriin en tällä kertaa mennyt – tiesin jo mitä sieltä olisi sanottu; ”lepää ja ota särkylääkettä.”

Heinäkuussa 2014 luovutin.
Ambulanssilla sairaalaan ja morfiinia suoneen. Ei auttanut.
Magneettikuvassa näkyi pullistuma
(tiesin sen ilman kuvaakin, mutta tiedän myös että pullistuma on vain oire vinkkuraisesta lantiostani
joka ei vaatisi leikkausta vaan asennon korjaamisen.) Kipulääkettä ja kotiin. Pullistuman
perusteella leikkausta ei tarvittaisi, lääkettä ja lepoa vain.
Selvisin muutaman päivän ja taas ambulanssilla sairaalaan.
Parin päivän päästä päätettiin leikkauksesta ja päätöksestä seuraavana päivänä selkäni oli jo leikattu.
Jälkitarkastuksessa ortopedi valaisi hermojen tilaa kertoen niiden olleen erittäin pahasti
puristuksissa ja selvästi pitkään. Niinpä…

Selästäni katkottiin varmasti enemmän henkisiä siteitä kuin fyysisiä –
niin uudestisyntynyt olo minulla on.
Kuntoutuminen jatkuu ja selkäni tulee aina olemaan huomioni kohteena.
Nyt kuitenkin voin hengittää. Olen monella tavalla tasapainossa! <3

Jaa kavereille

Jaa tämä julkaisu ystävillesi!

Tilaa uutiskirjeeni ja saat tietopaketin pH-ruokavaliosta!

Täytä lomake niin saat ilmaisen minioppaani suoraan sähköpostiisi. - Mariia

Olet melkein valmis. Vahvista vielä sähköpostistasi liittyminen ja saat tilaamasi mini-oppaan.