Paniikkihäiriöt

Opiskelin ennen lasteni syntymää lähihoitajaksi.
Kävin koulua iloisin mielin, mutta jännittäen kuitenkin voimakkaasti.
Olin edelleen itsetuntoni kanssa pohjamudissa. Esillä oleminen oli kamalaa.
Fyysisesti tuntui, että pyörryn hetkenä minä hyvänsä, kun luokan edessä oli mm. esitelmiään esitettävä.
Hyvin yleistä – moni jännittää.
Ajattelin enemmän sitä mitä muut ajattelevat kuin sitä mitä omassa päässäni liikkui.
Tilanteet olivat kamalia!

Paniikkihäiriöiksi asia yltyi samaisessa koulussa ruokaillessa.
Istuimme pyöreissä pöydissä, joten kaikki silmäparit pöydän ympärillä tuijottivat VAIN minuun.
Olen aina ollut hoikasta olemuksestani huolimatta kova syömään.
Tuolloin annokseni kuitenkin kutistuivat, koska syömiseni oli niin hidasta.
Jokaisen haarukallisen saaminen suuhun oli lamauttavaa.
Kehoni oli kuin krampissa ja jouduin todella keskittymään siihen, että ruoka menee suuhun.
Käsi alkoi jäykistyä niin voimakkaasti, että tehtävä tuntui mahdottomalta.
Aloin inhota ruokailuja ja se taas oli minulle iso juttu, koska rakastan ruokaa ja syömistä.

Koko opiskeluaika meni samalla tavalla.
Lisäksi omat kaupassa käyntini alkoivat olla tuskaa samoin kuin monet muutkin sosiaaliset tilanteet.
Paljon jätin tekemättä ja moneen paikkaan menemättä. Paniikkihäiriöt lamaannuttivat.

Jälleen kerran kuitenkin minua ohjattiin oikeaan suuntaan ja löysin pikkuhiljaa tilanteita,
jotka opettivat minulle esillä olemista hyväksyvässä ja kannustavassa ympäristössä.
Myöhemmin löytyi muitakin auttavia asioita mm. EFT – tunteiden vapautustekniikka,
jota olen jo vuosikaudet käyttänyt itsehoitona auttamaan kinkkisissä tilanteissa ja haitallisissa tunteissa.

Vahvempana jälleen.

Tilaa uutiskirjeeni ja saat tietopaketin pH-ruokavaliosta!

Täytä lomake niin saat ilmaisen minioppaani suoraan sähköpostiisi. - Mariia

Olet melkein valmis. Vahvista vielä sähköpostistasi liittyminen ja saat tilaamasi mini-oppaan.

Jaa kavereille

Jaa tämä julkaisu ystävillesi!